Vuonna 2015 keväällä pitkien vesisateiden jälkeen luulimme nähneemme kaikki mahdolliset kummallisuudet mitä keväät voivat tarjota mutta kyllä vuosi 2020 antoi taas maistiaisia, että vieläkin voidaan mennä nextille levelille. Kevät alkoi hyvissä merkeissä, kun syyskasveille päästiin ajamaan lisätyppeä yöpakkasia hyödyntäen ja koneet kulki huisku perässä kuin sukkasillaan. Tästä motivoituneina katseet suunnattiin kohti kevätkylvöjä, mutta pelto ei tuntunut kuivuvan  ei sitten millään. Viime talven pitkä sadejakso oli ilmeisesti liettänyt kaikki hiussuonet ja halkeamat niin tukkoon, että pellon pinta oli kuin pölyä ja 10cm pinnan alla velloi vesipatja. Paikoittain pinta muokkaantuikin jopa liian hienoksi ja korpan vaara oli ilmeinen.

Teimme päätöksen kylvää vehnät hyvissä ajoin ja sen jälkeen odottaa ohralle ja kauralle parempia kylvökelejä. Niitähän saatinkin sitten odottaa melkein 3 viikkoa. Viimeiset ohrat kylvimme toukokuun lopussa mukavasti lämmenneeseen maahan ja orastuminen alkoikin mainiosti kunnes vuodelta 2018 tuttu kuivuus teki tuloaan. Viimeisten kylvöjen päälle saatiin kunnolla sadetta vasta kesäkuun loppupuolella ja se kyllä näkyy kaikissa kasvustoissa.

Kasvinsuojeluruiskutuksia tehtiin pääsääntöisesti öisin, koska päivisin oli lähemmäs +30 lämmintä ja pelkäsimme kasvustojen viottuvan. Kuivuuden kurittaessa kasvustoja päätimme jättää alkuperäisistä suunnitelmista poiketen osan aineista hyllyyn ja menimme eteenpäin vain korrensääteillä ja rikka-aineilla. Laitetaan ”all in” sitten taas kun on kasvustoa, johon kannattaa tosissaan panostaa.

Kaiken kaikkiaan kevätkylvöistä voidaan sanoa, että kylvöt itsessään sujuivat mallikkaasti. Koneet toimivat hyvin ja sen suurempia hauen leukojaan ei pelloista löydy. Tarkoituksemme on kuitenkin suunnata katsetta entistä enemmän syyskasveihin, koska niiden satotaso näyttää olevan jopa viime talven jäljiltä hyvä. Tottakai vasta, kun tavara on laarissa niin olemme viisaampia millainen kausi oli kaikkiaan mutta ruis-sopparit on tehty ja katse käännetty jo syksyyn.